tiistai 19. marraskuuta 2013

Never say never

Se huntu. Kirjoittelin huntupohdinnoista täällä, ja olin ehdottomasti sitä mieltä että JOS hankin hunnun, tulee se olemaan pitkä. Lyhyet hunnut ei olleet laisinkaan minun mieleeni. Well well...

 Noh, tänään koitti se mahtavuuspäivä että sain rakkaan ja täydellisen hääpukuni mukaan Niinattaresta! <3 Se siis on edelleen kaunein puku mitä itselleni kuvitella voin, ja etenkin nyt kun siihen saatiin nyöritys selkään, niin voilá! Se istuu täydellisesti!!
Anyway, äitini oli mukana pukua hakemassa, ja kun siinä puku päällä pyörin, mietiskelin että pitäisikö se huntu nyt hankkia. Äiti oli sitä mieltä että kyllähän se kiva olisi, ja kun muutamaa testailin, niin tulipas huomattua, että minun pukuun ei vaan sovi pitsireunainen huntu ei sitten mitenkään, ja pitkä huntu myöskin ikäänkuin hukkuu helman joukkoon. Yksinkertaisesti parhaimmalta ja pukuun sopivimmalta näytti puoleen selkään ulottuva huntu valkoisella satiinireunalla. Eli se aikaisemmin postaamani "nounou". No, nyt sen on "yesyes" :D

Kamalaa on nyt se että ennen kuin muutamme, puvulla ei ole kunnon säilytystilaa, vaan sulloin sen pahvilaatikoiden sekaan vaatehuoneeseen.
Toinen kamala asia on että en meinaa malttaa antaa sen olla rauhassa tuolla vaatehuoneessa. Haluan pistää sen päälle KOKOAJAN.
Kolmas kamala asia on se että haluaisin kamalasti näyttää puvun Henkalle ja kuulla hänen mielipiteen siitä (vaikka oikeasti haluan että Henkka näkeepuvun vasta kirkossa).

Ooh. Se on niin kaunis <3


 Siellä se on <3 


Ja tässä se yllättävä huntu




Musta tuntuu että olen jotenkin ihan yli-innoissani tästä pukuasiasta. Oonko nyt jotenkin sekaisin, vai onko muilla ollut samoja fiiliksiä? Entäs onko tullut vastaavia yllätyksiä eteen?



torstai 14. marraskuuta 2013

Jotain vanhaa

Minä tykkään tästä perinteestä. Ihanaa miettiä häihin jotain vanhaa, jotain uutta, jotain lainattua ja jotain sinistä. 
Uutta nyt tulee olemaan paljon, ainakin puku, kengät ja laukku. Sinistäkin on hankittuna. Lainattua minulla ei vielä ole, mutta luulen että se ei tule olemaan ongelma. Jotain vanhaa on näistä se tavallaan tärkein, minusta on ihanaa että saa jotain mukaan missä on paljon tunnearvoa. 




Kihloihin mentyämme sain mummilta sormuksen, joka oli aika huonossa kunnossa. Sormus ei minulle mahtunut, ja laitoin sen rasiassa laatikkoon, ja ajattelin että otan sen häihin vaikka laukkuun mukaan. About kuukausi sitten kaivelin tuon sormuksen taas esiin, ja kokeilin sitä taas, ja Tadaa! Se mahtui oikean käden nimettömään! Sormus tosin edelleen oli aika surkean näköinen, ja kävinkin Kultajousesta kysymässä että voisiko sille tehdä mitään. Vähän epäilivät että riittääkö puhdistus, mutta jätin sen heille ja sanoin että tekevät mitä vaan, kunhan sormuksen saisi kuntoon. Muutaman päivän päästä sain viestin että sormus on valmis, pelkkä puhdistus riitti, hinta 25€. Tuli tämä neiti iloiseksi! Sormus on nyt älyttömän kaunis, ja kaiverrus "Lempille 31.12.1934" näkyy myös kauniisti. On siis minun äidinäidinäidin kihlasormus <3




 Tänään käytiin myös äidin luona syömässä kurpitsakeittoa, ja nappasin kuvan seinällä olevasta kuvasta, jossa äidinäidinäiti, äidinäiti, äiti ja minä.



Tänään myös sain äidin luona käydessä äidiltä mummin vanhat silkkipitsihanskat, jotka hänellä on ollut hääpäivänä. Minun kädet on reilumman kokoiset, etenkin rakennekynsien kanssa, joten en näitä hanskoja uskalla repiä käsiini etteivät mene rikki, mutta ehdottomasti nämä tulevat olemaan myös hääpäivänä matkassa mukana <3


mummin ja papan hääkuva



Eli nyt on jotain vanhaa sitten paremmin kuin hyvin hoidossa. Aivan ihania asioita, ja erittäin kauniit muistot näistä kauniista tavaroista. 



Vielä loppukevennyksenä kuvausapuri...





sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Hääkakkutasting

Olemme miettineet ja maistelleet monen eri konditorian kakkuja tässä viimeisen vuoden aikana, ja nyt oli vuorossa Patisserie Teemu & Markuksen  kakut. Näistä olin erityisen innoissani, sillä kakut olivat gluteiinittomia, ja meidän häävieraista löytyy keliaakikkoja.
Tilasin kaksi erilaista neljän hengen kakkua, toisessa mokka-maitosuklaamoussea, vanilja-tummasuklaaganache ja suklaakakkua ja toisessa jasmiiniteellä maustettua tummasuklaamoussea, vadelmakreemiä ja suklaakakkua.


Namnam! Olivat kyllä hyviä! Henkka ihastui tuohon ruskeaan mokka-suklaakakkuun, minä ja anoppi tuohon harmaaseen jasmiiniteellä maustettuun. Kuitenkin molemmat oli ihan mielettömän hyviä! 

Täytyy vielä vähän mietiskellä, mutta saattaapi olla että tuo ruskea versio on se The kakku. 

Onko muilla kakut jo valittu?